Viimeinen päivä

Lauantai-illan huuma ei houkutellut ketään, joten sunnuntai alkoi standardilla "7.30 herätys, 8.00 aamiaiselle, 8.30 pakkaamaan ja 9.00 lähtö" -rytmillä. Ajelimme tyylikkäästi läpi Pietarin tyhjien katujen katujen tärkeimmät nähtävyydet bongaten. Pietari on iso, joten otti aikansa - jotakuinkin tunnin ennen  kuin lähestyimme Terijoen rantoja.
Ekalla stopilla Johanna kävi uimassa kuten aina mahdollisuuden tullen. Samalla stopilla ei ollut tarjolla kahvia tai muutakaan joutavaa, joten matka jatkui kuivin suin vielä joitakin kymmeniä kilometrejä.
Koiviston kirkko oli kokenut suuria muutoksia ja oli nyt taas ihan kirkon näköinen. Viipurissa popsittiin perinteiset sushit.
Rajamuodollisuudet menivät mukavasti ja nopeasti. Haminassa otettiin vielä loppupotretti ja kiiteltiin toisiamme onnistuneesta matkasta.

Kiitos kaikille osallistuneille! ja pahoittelut Mikan huonosta onnesta, sillä sade ei osunut kunnolla kohdalle kertaakaan ajon aikana ja sää suosi muutenkin. Lähes kaikki mopot kärsivät pienistä vavoista, mutta matka ei pysähtynyt enää muiden kohdalla.

Siirtymä ja erikoiskoe Pietariin

Lauantain aamiainen nautittiin lyhyen siirtymän ja tankkauksen jälkeen hotelli Oloniassa. Matkan surkeimman aamiaisen laadun alitti ainoastaan tarjoilu.
Nautimme Aunuksen jokuvarsimaisemista ja seuraava kohde oli ortodoksinen luostari hiukan ennen Syvärin ylitystä. Pitkähköä siirtymää Lotinapellosta Säsjoelle seurasi erikoiskoe Uudesta Laatokasta lähes Pähkinälinnaan.
Legendaarista pätkää Autoilijan tiekartalla lähtivät ajamaan Juuso, Jarmo ja Severi. Tie oli jonkin verran kuivempi kun aikaisemmilla kerroilla ja joku oli ajanut sen hiljattain mönkijällä, mikä helpotti suunnistusta.
Puolivälin kieppeillä tie oli kuitenkin poikki - suuria puita oli kaatunut tien päälle ja ympärillä oli suota. Huolellisen tiedustelin jälkeen kiersimme esteet suon kautta ja vain Jampan pyörä juuttui kunnolla ja Severin hiukan.
Loppumatka meni helpommin vaikka muutama syvähkö lätäkkö piti vielä läpäistä.
Porukka saatiin kasaan Nazijan kaupalla. Sitten oli hiukan huonoa onnea ja Johannan vuoro kadota Pähkinälinnan kohdalla, mihin hukkui hiukan aikaa.
Ajelimme Pietariin Nevan rantaa pitkin, teimme kierroksen Nevskillä ja parkkeerasimme lopulta Azimut hotelliin.

Tästä kohdasta on kuva, jossa pyörät ovat suossa. Oli pakko kiertää "tie" suon kautta...

Kivatsun putoukset

Torstaiaamuna ajoimme täydellisen tylsistyttävää M18-tietä kohti Murmanskia lähes 80km Kivatsun vesiputouksille. Aikamme putouksia ihailtuamme palasimme hieman toista reittiä Äänislinnan kehätielle, josta jatkoimme Essoilaan tauolle.
Essoilasta pieniä asfalttiteitä M18:lle kohti Pietaria. Viimeiset kymmenen kilometriä Pitkärantaan oikaisimme hiekktietä pitkin, mikä virkisti mieliä mukavasti.
Pitkärannan hotelli oli monelle yllätys - neuvostokerrostalon osan sijoitettu laitos. Ari onnistui saamaan hotellin pihalla sakot kypärättäajosta moottoripyöräänsä siirtäessään. Poliisien vaatima puhalluskoe näytti kuitenkin pyöreää nollaa, joten pitkää ikhässäkkää ja 600 ruplan sakkoja suurempia seuraamuksia ei syntynyt.
Söimme sekavan illallisen Riviera-ravintolassa, joka edusti vielä neuvostoaikaa ainakin palvelun suhteen.

Aunus

Matka anukseen, kuten yhdeltä ryhmän jäseneltä tuppaa lipsahtamaan oli rauhallinen ja hieno. Selviydyttyämme aamun haasteista ajelimme asfalttia Uuksuun, Uuksusta Laatokan rantahiekalle uimaan noin vanhan Suomen rajalle ja edelleen Akselan kylään. Kävimmepä vielä Aunuksessa näyttämässä passimme ja ostamassa iltaevästä.
Majoitus oli tällä kertaa kokonainen huvila. Erillisessä saunassa oli aivan liian kovat löylyt, keltainen vesi jakuzzissa, kuuma pukuhuoneessa ja kylmä suihku, joten saunominen jäi pieneen - lisäksi vielä paarmat....
Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi.
Päivän vastoinkäyminen oli Taiston vaihteiston laukeaminen. Vaihteet eivät
napsahtele totutusti kohdilleen - eivät. siis lainkaan.

Kizhi

Keskiviikon - matkan keskipäivän käytimme vierailuun Kizhin viehättävällä museosaarella.
Myöhäinen aamiainen hyvässä hotellissa, miellyttävä järvimatka ja kaunis sää olivat omiaan luomaan lepopäivästämme jopa odotettua rentouttavamman.
Päivälliseksi nautimme "kevytaterian" sashlik-baarissa rantakadulla. Osa siirtyi gin-toniceille hotellin aulaan,osa jäi nauttimaan aurinkoisesta terassilta.

Säämäjärven kierto

Päivä alkoi Tamaran aamupalalla lettuineen. Eilisen pitkä iltapäivä hiukan painoi, mutta aikainen nukkumaanmeno kompensoi sitä mukavasti.
Reilu 30 kilometriä surkea asfalttia ja sitten hiekalle. Pienten suunnistusongelmien ja vesiesteen kautta oikea tie kohti Säämäjärveä löytyi. Johanna sai ensimmäisen kerran kokea katurenkaan liukkauden mutalätäkössä. Muutamasti Derbi työnnettiin käyntiin ja erikoiskoe lopetettiin uintiin Säämäjärvessä.
Viisi pyörää lähti kiertämään järveä etelän ja asfaltin kautta Säpäsään. Jamppa, Juuso ja Severi lähtivät yrittämään pohjoisen kautta. Ensimmäinen este tuli jo kilometrin ajon jälkeen. Suunnistus onnistui hyvin ja kymmenen metsätiekilometrin jälkeen edessä oli toinen varsinainen silta. Silta ylitettiin lähes sujuvasti, sillä Severin renkaat tippuivat vuorotellen siltaa tekevien punrunkojen väliin.
Vielä seitsemän kilometriä ja edessä oli tuhottu silta. Tie poikki.
Edellisvuoden opeilla Severi ohjasi kiertotielle ja 14 kilometrin jälkeen oltiin taas ihan oikealla hiekkatiellä ja pian Kudomassa.
Kudomasta jatkettiin Säpsään, jossa pääjoukko odotteli - paitsi Johanna, joka oli lähtenyt jo edeltä kohti Petroskoita.
Johanna tavoitettiin liikenneympyrässä ja pitkähkön kaupunkiajon jälkeen Onega Palace löytyi helposti Äänisen rannalta.
Oluita ja ajovideoidenkatselua päivällistä odotellessa.

Kollaa kestää

Arin säärätutkimusten johdosta meillä oli maanantaille strategia: ajamme pilviä nopeammin.
Syötyämme Sortavalan aamiaisen ja jätettyämme jäähyväiset Mikalle suuntasimme kohti pohjoista ja itää. Läskelän koskella pysähdyimme valokuvaustauolle. Siitä jatkoimme pohjoiseen Jänisjärvelle ja edelleen Loimolaan tauolle ja oluille.
Sitten vuorossa oli Kollaa kestää -muistomerkki. Isänmaallisen tuokion jälkeen seurasi 30km pikataival soralla Suojärvelle - joillakin keskinopeus saattoi ylittää 100km/h.
Varustauduimme iltaan Suojärven marketissa ja lopulta majoituimme alkavassa sateessa Tamaran kotimajoitukseen. Muutama tunti saunassa ja kunnon kotiruoka tekivät tehtävänsä. Seuraavaksi nukkumaan...

Onnettomuus

Päivä alkoi Druzban aamiaisella pilvissä hieman koleassa säässä. Ajoimme Andreaan, jossa Jamppa, Juha, Juuso ja Mika erkanivat omaksi polkuryhmäksi. Loput ajoivat "parasta" tietä Räisälään. Polkuryhmää odoteltiin Räisälän ostoskeskittymässä toista tuntia. Lopulta Jamppa tuli kertomaan, että Mikan pyörä on lauennut.
Haasteellinen tie, jolla viimeksi hajosi iso GS, koitui nyt 1200-kuutioisen Teneren kohtaloksi. Jotain suurempaa lätäkköä ylitettäessä Yammun pohja oli saanut kunnon kosketuksen kiveen. Pohjapanssari oli kerrasta katu-uskottava, mutta myös öljypohjaan. Oli ilmestynyt hiirenmentävä aukko.
Mika jäi monien neuvottelujen jälkeen Räisälään odottamaan kuljetusta Sortavalaan. Muu porukka ajeli erilaisia reittejä vaihtelevissa ryhmissä Sortavalaan.
Päivä sisälsi monenlaisia kokemuksiin ja teitä todellisista vesiesteistä huonoon hiekkatiehen, surkeaan asfalttiin ja riemastuttavan mäkiseen mutkatiehen - todella mainio ajopäivä Mikan pyörän tuhoutumista lukuun ottamatta.